Saariselkä syyskuussa 2020 (12.9. - 19.9.2020)

Tällä kertaa ajoimme koko matkan yhtenä päivänä. Koronan takia pyrimme välttämään kaikkia kontakteja matkalla. Meillä oli varattuna särvintä jos jonkinlaista matkataukojen ajaksi. Vettä sateli kevyesti suuren osan matkasta. Matka meni kuitenkin yllättävän helposti. Tietyöt hidastivat vähän Oulun yläpuolella. Pitänee taas harkita paluumatkalla Ranuan kautta menoa.

Tarkoituksemme oli aloittaa tunturipatikoinnit varovasti lyhyinä päiväretkinä.

Muutamia kuvia matkapäiviltä ja päiväretkiltä:

Sunnuntaina tosiaan oli alunperin tarkoitus vaan käydä Iisakkipäällä katsomassa minkälainen ruska on tunturissa. Sääennuste lupasi poutaa, joten päätimme mennä ensin Iisakkipäälle ja sitten kuitenkin Vahtamapään kautta Rumakurulle evästauolle ja takaisin. Sopuli nähtiin tunturikoivikossa pitkästä aikaa. Vahtaamapään rinteellä vaimon toisen retkikengän pohja irtosi ja siksi pidimme heti siinä evästauon ja palasimmekin siitä suoraan mökille.
Toinen retkikenkä oli hajonnut vastaavalla tavalla pari vuotta aiemmin ja se oli paikattu. Se kyllä kesti nyt jotenkin. Nuo Meindlin retkikengät eivät ole kestäneet oikeastaan kuin yhden kunnon koko ruskaviikon.
No sitten yhden pienen alamäen jälkeen huomasin jotain outoa omissa kengissäni. Kantapää oli puolestaan irtoamassa. Hyvin pääsimme joka tapauksessa takaisin mökille.
Mökillä kun tarkemmin tutkimme kenkiämme, tulimme siihen tulokseen, että ko. kengät ovat entiset. Omat Haglöfsin kengät ovat kummatkin pohjistaan niin lahot, ettei niistä ole enää mihinkään. Samoin vaimon Meindlit ovat mennyttä. Pari vuotta sitten paikattu toinenkin pohja oli jo irtoamassa. Onneksi mukana on kummallakin toisetkin kengät, jotka saavat kelvata loppuajalle.
Kummallista, että kengät ovat muuten ihan hyvässä kunnossa. Niillä on ollut hyvä kävellä ja ovat olleet vedenpitävät. Ainoastaan pohjamateriaalin ja kengän liitos on luokaton. Edes pohjan ulkopinnoissa ei ole vielä kunnon kulumaa.
Meidän retkiohjelmamme taitaa olla liikaa nykyajan kengille. Parkymmentä vuotta sitten retkikengät kestivät huomattavasti paremmin. Silloin teimme pitkiäkin vaelluksia, eikä edes osattu pelätä moisia vahinkoja.

Ruskaa oli jonkin verran tunturissa: Näkymä Iisakkipään rinteeltä itään ja toisessa kuvassa taustalla Kiilopää.

Ruskakuva

Hupsis! Näin siinä kävi noustessa Vahtamapään rinteelle.
Ruskaa tunturissa

Joissakin tunturikoivuissa oli jo hyvin väriä.
Ruska

Utelias kuukkeli polun varrella ja kuvat kengistä 8 kilometrin lenkin jälkeen.

Maanantaina kävelimme aluksi Ruijan polkua ja siitä poikkesimme Ahopään huipun kautta Pessinlammelle makkaran paistoon. Paluumatka suuntautui vanhan ja uudemman Rumakurun tuvan kautta ja Vahtamapään sekä Iisakkipään rinteen sivuitse takaisin mökille. Matkaa kertyi 19,4 kilometriä raikkaassa tunturisäässä. Alkupuoli oli vähän sumuista. Muutama tihkupisarakin tuli Pessinlammella. Loppumatka oli osittain aurinkoista syyssäätä.

Ruijan polkua.

Ahopään rinteen ruskaa.
Ruska

Laskeutuminen Ahopäältä.
Laskua Ahopäältä

Pessinlampi ja makkaran paistoa nuotiolla.

Nuotiolla oli mukava istuskella ja nauttia välipalaa raikkaassa tunturi-ilmassa.
Pessinlammen nuotiolla

Rumakuru ja päivätupa.

Ruskaa ja poroja Vahtamapään rinteellä
Poroja

Tällä porolla oli kunnon sarvet.
Sarvipää poro

Tiistai oli varhaisen aamun jälkeen poutapäivä ja ajoimme Kiilopään eräkeskukseen tarkoituksena huiputtaa Kiilopää. Nousimme ensin suorinta polkua huipulle ja sieltä uudehkoa luontopolkua Luulammen polulle. Luulammelta tulimme lähes suorinta reittiä takaisin. Loppumatkasta tosin seurasimme poroaidan sivulla poropolkua ja kiirunapolkua myötäillen takaisin parkkipaikalle. Matkaa kertyi 11 kilometriä hienossa kirkastuvassa ruskassa. Koivuissa oli vielä värikkäät lehdet tallella ja maassakin oli punerrusta mukavasti.

Nousua Kiilopäälle.
Nousu Kiilopäälle

Kiilopään ja Luulammen polun kuvia.
Kiilopää - luulampi

Luulammen nuotiolla tauolla.

Nousua Luulammelta

Kiirunapolkua takaisin.
Poropolku

Ja tässä vielä pari kuvaa mökin pihalta illalla. Mukava seurata eläimiä. Lintuja ja oravia käy lintulaudalla ja porojakin liikkuu mökin ympärillä ajoittain.
Poro pihalla.

Keskiviikkona aamu alkoi pienellä sateella. Se kuitenkin loppui jo ennen yhdeksää. Suuntasimme lyhyintä polkua Vellinsärpimään makkaran paistoon.
Paluumatka lähes samaa reittiä. Matkaa kertyi 17,5 kilometriä.

Alkumatkaa Iisakkipään rinteellä.

Näkymä Kiilopään suuntaan.
Taustalla Kiilopää

Ruskaa Iisakkipään rinteellä.
Ruskaa

Puro polun varrella ennen Vellinsärpimää.
Kosteikko polun varrella

Paluumatkan louhikkoa.
Polku

Ja taukoja pidettiin yhtenään. Makkaranpaisto Vellinsärpimällä, paluumatkan nuotio polun varrella ja suklaatauko Iisakkipään rinteellä.

Torstaina oli tarkoitus vaan lähteä kävelemään kuutamoreittiä ja kenties Laanilan kautta takaisin. Kävely kuitenkin maistui kauniissa ruskassa ja hyvällä reippaalla mielellä mainiossa säässä niin, että loppujen lopuksi etenimme kuutamoreitiltä Rumakuruun. Sieltä nousimme Rumakurun sivuitse ylös tunturiin ja kiersimme Rumakurun takaa toiselle puolelle, mistä suunnistimme tunturilammen kautta jälleen Laanilan polulle ja edelleen Piispanojan risteyksen ja Prospektorin kaivoksen kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi 13,4 kilometriä.

Alkumatkan kuutamopolun ruskaa.
Kuutamopolun kuva

Itse Rumakuru alhaalta.
Rumakuru ruskassa

Nousua Rumakurun rinteelle.

Rumakurun reunan maisemaa.
Rumakurun reunalla

Rumakurun alkureuna.

Rumakurun alku.

Salainen tunturilampi.

Taukoja on hyvä pitää. Ja mitä kauniimpi taukopaikka - niin aina mukavampi.
Tunturilammella taukoa

Paluumatkalla pistäydyttiin Prospektorin kaivoksella.
Prospektorin kaivos

Perjantaina sateli iltapäivään asti. Kävimme aamupäivällä autolla Kaunispäällä variksenmarjamehulla ja munkilla. Samalla tuli pistäydyttyä matkamuistomyymälässä.
Pois tullessa tuotiin myös poronkäristysaineet päivälliseksi.
Iltapäivällä sade osoitti taukoamisen merkkejä ja lähdimme patikoimaan pääväylää Saariselälle ja sieltä edelleen luontopolkua Auroran taukotuvan kautta Iisakkipäälle ja sieltä takaisin mökille.
Käveltävää kertyi 9 kilometriä.

Luontopolun alkua ja näkymä polulta Saariselän kylätaajamaan.

Vaivaiskoivut punersivat. Tunturikoivuista oli joistakin jo lähtenyt lehtiä.

Ruskaviikko onnistui hienosti lukuun ottamatta mökkiin asettumista, retkikenkien hajoamista ja perjantain aamupäivän vesisadetta. Ruska oli värikästä. Tunturikoivuissa ja vaivaiskoivuissa oli vielä värikkäät lehdet pääosin tallella ja maaruskaa osui paikoitellen polkujen varsille.

Lauantain paluumatka ajettiin Ranuan kautta, koska nelostiellä oli tietöitä paljon Oulun yläpuolella ja Kiiminkijoen siltatyömaan kohdalla Haukiputaalla ollut väliaikainen siltakin oli poissa käytöstä joen tulvatilanteen takia.
Rovaniemi-Ranua-Pudasjärvi-Oulu tie oli hyvässä kunnossa. Siellä ei ollut paljoa hidastavia tietöitä. Porojakin näkyi siellä enemmän ja liikenne ei ollut ruuhkaista.

Koko reissulla kertyi auton mittariin 2220 kilometriä. Bensaan meni vähän yli 200 euroa ja todellinen keskikulutus oli 6,3 litraa/100km.
Aikaa kului yhdensuuntaiseen matkaan noin 14 tuntia ja vartti taukoineen. Kuskia vaihdettiin aina välillä vähän niin kuin 'Le Mans'-tyyliin ja pyrittiin ajamaan liikenteen salliessa suurinta mahdollista nopeutta.
Nopeusvalvontakameroita oli paikoitellen aika tiuhassa, joten on voinut jossain kohtia vähän huomiokyky herpaantua mutta tuskin kuitenkaan mitään kirjemuistutuksia asiasta jälkeenpäin tulee.
Ehkä kuitenkin sitten, kun koronatilanne rauhoittuu, kannattaa yöpyä matkalla. Näin jäisi ajon lomassa enemmän aikaa poiketa luontopoluille, lintutorneille tai muihin mukaviin paikkoihin.

Tässä aamun kuva tauolta paluun alkumatkasta. Kitinen.
Kitinen

Näitä painamalla pääsee matkaluetteloon ja aloitussivulle:

...

Tässä vielä lopuksi pari linkkiä:

Kaunispään huipun kamera: Kaunispään kamera

Kävelyreitin/ladun nettikamera: Polun nettikamera

Kävelyreitin/ladun nettikamera2: Laanilan nettikamera