Saariselkä 2005

Raja-Jooseppi - Kiilopää (13 - 19.6.2005. Kiertämäjärvet, Anterinmukka, Kärppäjärvet, Luirojärvi, Kustunlampi, Kopsusjärvi.)

Ajoimme sunnuntaina Espoosta Sodankylän pohjoispuolelle Vajusuvantoon yöksi, josta oli maanantaina aamupäivällä sopivan lyhyt matka Kiilopäälle, jonne jätimme auton parkkiin vaelluksen ajaksi. Olisihan se sitten vaelluksen jälkeen helppo laittaa keventyneet rinkat autoon ja jatkaa heti Saariselälle mökkiin saunomaan.

Patikoinnin alkuun eli Raja-Jooseppiin siirryimme yleisillä kulkuneuvoilla. Ensin 11.45 lähtevällä bussilla Ivaloon, jossa oli aikaa parisen tuntia käydä aterialla ja sieltä edelleen 15.30 venäläisellä Muurmanskin bussilla (pakettiautolla) rajalle asti. Tuo viimeinen siirtymän osuus oli varsinainen kokemus. Tuossa minibussissa oli ehkä 15 istumapaikkaa eikä tavaratilaa ollenkaan. Matkustajien määrän perusteella olisimme kyllä sopineet joten kuten mutta meidän lisäksemme yhdellä seitsenhenkisellä lippukunnalla oli myös rinkat mukana ja siksi auton sisätila oli kattoa myöten täynnä. Sai siinä heti alkuun tuntuman rinkkaan, kun piti sitä sylissä matkan ajan ja liikkumatilaa ei ollut kuin nimeksi. Onneksi tämä osuus ei kestänyt kuin 50 minuuttia. Kustannuksiltaan koko siirtyminen maksoi kahdelta hengeltä 15 + 18 euroa. Taksi olisi ollut paljon mukavampi (tai tylsempi) vaihtoehto.
Varsinaisen patikoinnin pääsimme aloittamaan maanantaina 16.20 iltasella vähän ennen Raja-Joosepin rajan ylityspaikkaa. Tarkoitus oli kävellä pääosin Kiertämäojan vartta ylemmälle Kiertämäjärven kämpälle ja sinne me hyvin ehdimmekin vähän yli kymmeneltä illalla. Luttojoen ylitimme riippusiltaa pitkin. Tosin oikaisu sillalle metsikön halki ei ollut ihan paras suunnistustaidon näyte, mutta silta kyllä löytyi helposti. Vaikka kuljimme tämän ensimmäisen noin 15 kilometrin osuuden ylemmälle Kiertämäjärvelle illalla, oli se kuitenkin kaikkein kuumin osuus. Korkeissa retkikengissä jalat vaikuttivat lähinnä pesusieniltä. Ekalla nuotiopaikalla kuudelta illalla oli 25 astetta lämmintä. Paitahihaisillaan tarkeni hyvin koko illan, mutta iltapesu ylemmällä Kiertämäjärvellä vähän ennen puolta yötä oli jo aika piristävän viileä. Täällä oli pari telttakuntaa jo aiemmin leiriytyneenä. Toivottavasti emme häirinneet kovasti iltatoimillamme.

Tiistaina oli suunnitelmissa liikkua Anterin suuntaan. Veden ääntely Kiertämäojassa oli paikoin muistuttanut paremminkin kuohuntaa kuin solinaa ja kosteita paikkoja oli polulla. Lumilaikkuja siinsi runsaasti tuntureilla. Lisäksi olimme vähän selvitelleet etukäteen veden korkeuksia. Vaikutelmaksi tuli sen selvityksen perusteella, että alavilla osioilla olisi kosteaa ja joet ovat tulvassa. No ei se tilanne ihan näin paha ollut. Hyvin pääsi poluilla kulkemaan mutta varmuuden vuoksi Kiertämäojaa emme lähteneet ylittämään kahlaamon kohdalta. Otimme tämän päivän osin siirtymänä rajan pinnassa vanhaa tukkitietä Anteriin ja sieltä Anterijoen vartta Anterinmukkaan. Loppuosalla oli muutama pienemmän ojan ylitys sekä vähän virtaavampi Kaarreoja. Vettä tässä ei ollut kuin polveen asti, mutta virtaama oli aika kova. Jostain vähän ylempää olisi saattanut päästä paremmasta kohdasta yli. Anterinmukassa keskusteltuamme muutamien henkilöiden kanssa vakuutuimme kulkemamme reittivalinnan oikellisuudesta. Yksi henkilö oli kääntynyt ylityspaikalta ja tullut samaa reittiä kuin mekin päivää aikaisemmin ja yksi perhe oli ylittänyt Kietämäojan, mutta kyselivät vaihtoehtoreittiä takaisinpäin. Virtaama oli ollut aika kova. Ylittämättömiä paikkoja ei olekaan tosi retkeilijälle mutta meillä oli vähän huonoja kemuksia kevään Kevojoen ylityksistä niin emme riskeeraa turhanpäiten. Anterinmukassa oli hyvä sauna ja jonottaakaan sinne ei tarvinnut kovin pitkää aikaa. Telttoja oli useita ja tämä taitaakin olla suosittu kohde niille, jotka pitävät pysäkkipaikkanaan Raja-Jooseppia.

Keskiviikkona oli aikomus oikeastaan mennä Hammaskuruun, mutta karttaa tutkittuamme ja ilmaa nuuhkittuamme päätimme valita kuivemman ja näyttävämmän reitin. Hammaskurusta oli kuitenkin tarkoitus jatkaa Luiron suuntaan, joten otimme kohteeksi Kärppäjärvet. Samallahan olisi seuraavan päivän reitti lyhyempi. Kuljimme lähes vedenjakajaa pitkin ensin Anteripäälle ja sieltä Vesipään kautta ja Kärppäpäiden sivuitse suoraan Kärppäjärville. Ilma suosi ja komeita tunturinäkymiä oli joka suuntaan. Oikeastaan oli mukava katsella Sokostia ihan toisesta suunnasta mihin oli tottunut. Katselimme, että Pirunportissa oli kovasti lunta ja Lumikurukin näytti olevan nimensä veroinen. Me emme kuitenkaan suunnanneet tällä kertaa niille seuduille vaan suunnittelimme reittimme Anteripään huipulta lumilaikkujen välitse Vesipäälle. Kärppäjärvet löytyivät hyvin ja siellä ei ollut sinä yönä muita yöpyjiä.

Torstaina jatkoimme Luirojärvelle, jonne saavuimmekin hyvissä ajoin päiväruualle. Iltapäivä olikin sitten mukava pitää vapaata ja tietenkin piti taas saunoa. Varpaat kaipasivat lepoa, joten Sokostia ei viitsitty huiputtaa tällä kertaa. Väkeä oli täälläkin jonkin verran mutta Anterinmukassa oli silloin pari päivää aiemmin enemmän.

Perjantaina aloitimme kahlaamalla Luirojoen yli ja päiväruuaksi pysähdyimme Tuiskukuruun. Sieltä jatkoimme Vintiläojan varteen Kustunlammen laavun luo yöksi. Siellä oli muutama muukin yöpyjä meidän lisäksemme.

Lauantaina jatkoimme Suomujoen vartta ja käännyimme ennen Suomunruoktua Kopsusjärvelle, jossa kävimme uimassa ja pidimme päiväruokatauon. Täältä jatkoimme ensin vähän matkaa Kakslauttasen suuntaan ja käännyimme sitten tunturin (Kopsuspää) yli Suomunlatvan laavulle yöksi. Täällä yöpyi yksi toinenkin telttakunta, joka vasta aloitteli reissuaan.

Sunnuntaina olikin sitten enää siirtyminen tunturia pitkin Kiilopään huipun kautta Kiilopään eräkeskuskseen autolle.

Pyrimme kulkemaan noin 15 kilometrin päiväetappeja ja yritimme vältellä pahimpia joen ylityksiä. Matkaa kertyi ehkä vähän yli 90 kilometriä kaikkiaan. Suunnistuksessa ei tehty pahempia mokia ja reittivalinnat olivat kunnolle sopivat. Huippuja ei enää tällä iällä jaksa valloitaa ihan joka päivä. Ilmat suosivat. Lämmintä oli liiankin kanssa ajoittain ja vettä tuli ehkä kymmenen tippaa Tuiskukurun jälkeen sekä seuraava yönä muutama tippa teltan kattoon. Sadeasuja ei tarvittu missään vaiheessa. Paikoin polut olivat vähän kosteita mutta se ei haitannut. Näkyväisyys oli koko ajan hyvä. Oli täysin aurinkoista ja välillä pilvipoutaa. Tuulikaan ei ollut voimakas missään vaiheessa. Jotain tältä reissulta kuitenkin puuttui. Hyttysiä ei ollut kuin nimeksi muutama jossain. Vasta Saariselällä mökillä huomasin jonkun pistävän itikan illalla pihalla. Poroja näkyi joitakin - taisivat isommat katraat olla jossain alempana soilla.

Kerrankin osui vaelluksen ajankohta ihan nappiin. Oli lämmintä ja valoisaa mutta itikoita ei. Alla on vielä muutamia kuvia reitiltä päivittäin ryhmiteltyinä:
Kullankaivajat patsas Ivalossa.