Saariselkä maaliskuussa 2018 (10.3. - 17.3.2018)

Tällä kerralla ajoimme yhtenä päivänä Espoosta Saariselälle. Perjantain sääennuste oli niin hankala kelien suhteen, että menimme sovinnolla lauantaina koko matkan. Alkumatkalla tiet olivat rapaiset ja loppumatkalla oli normaalia talvikeliä muutaman pienen lumikuuron kera.

Sunnuntaina otimme rauhallisesti. Kävimme ensin aamupäivällä Saariselän kylän keskustassa. Iltapäivällä teimme muutaman tunnin latukierroksen lähinnä hiihtovälineiden ja varusteiden toiminnan tarkistukseksi.
Keli oli hyvä tai ehkä vähän nihkeä, mutta pito oli hyvä ja luistokin menetteli. Menimme ensin kuutamoladun alkupuoliskon ja sieltä vähän Rumakurun suuntaan ja Hirvaskurun kautta takaisin. Lämpötila oli noin -3 astetta.
Kuva lenkin puolivälin kohdalta:
Latukuva

Maanantaina oli tarkoitus aloittaa kulmakurun kierros Laanilan Kievarin kautta. Alkuosa menikin ihan hyvin, kunnes vastaan tuli moottorikelkalla vedettävä latukone. Kuljettaja kertoi, että Tolosjoelle oli noussut niin paljon vettä, että hänellä oli ollut vaikeuksia joen ylityksessä ja kuivin monoin ja suksin ylitys olisi vaikeaa ja riskaapelia. Hän oli myös laittanut sulkumerkit reitin alkuun Saariselälle. Siinä hetken mietittyämme muutimme päiväsuunnitelmaa ja päätimme hiihtää Saariselän sivuitse Palopään kautta Moitakuruun. Siellä pidimme evästauon ja palasimme Luton päivätuvan kautta takaisin mökille. Ilma oli lähes koko ajan täysin aurinkoinen ja keli vähän nihkeä taaskin mutta pito oli hyvä. Lämpötila oli -10 - -5 astetta ja matkaa kertyi noin 30 kilometriä.

Latukuva

. .

. .

Tiistaina hiihdimme Ahopään yli Kiilopään eräkeskukseen ja sieltä Kakslauttaseen lämpimälle mehulle. Paluu Rönkonlammen kautta Laanilaan Savottakahvilaan päivän keitolle. Sieltä suorinta latua mökille.
Keli oli samanlainen kuin aiempinakin päivinä. Pakkasta oli jotain kymmenen ja kuuden asteen välillä. Ahopäällä kävi pieni sivumyötäinen viima mutta muuten oli melko tyyntä. Kilometrejä kertyi arviolta lähes 30.

. .

. .

Keskiviikkona otimme rauhallisesti ja hiihdimme Rumakurun kautta Luulammelle kaakaolle ja samaa reittiä takaisin. Hiihtokeli oli taas samanlainen kuin aiemminkin eli vähän nihkeä mutta muuten ihan hyvä. Pakkasta oli jotain kuuden ja kymmenen asteen vaiheilla. Matkaa tälle reissulle kertyi ehkä noin 20 kilometriä. Aamusta oli vähän pilvisempää ja päivän mittaan aurinko tuli esiin enemmän.
Illalla nukkumaanmenoaikaan taivaalla oli revontulia.

latua

. .

. .

Torstaina huomasimme, että Kulmakurun reitti oli avattu uudelleen. Joten sinne sitten. Keli oli mainio. Oli luistoa ja pitoa. Tolosjoen laavun jälkeinen ylämäkikin meni kevyesti lipsumatta. Pakkasta oli alussa 11 astetta ja palatessa 7 astetta ja ilma lähes tyyni. Aurinko paistoi suurimman osan matkasta. Ei kyllä olla koskaan ennen oltu keskellä niin hienoa maisemaa, mitä oli Kulmakurun yläpuolella. Kävimme alkuvuonna Madeiralla ja siellä oli kuin peikkometsää mutta tämä oli vieläkin komeampaa. Voisi vaikka sanoa, että tämä oli satumaista muumimetsää. Matkaa koko reitille kertyi vähän yli 30 kilometriä.

Nousua kulmakurun yläpuolelle

. .

. .

. .

. .

Perjantaina oli aamulla mittarissa 22 astetta pakkasta. Kun lähdimme vähän ennen yhdeksää, oli pakkanen jo laskenut 15 asteeseen. Suuntasimme Rumakurun ja Luulammen kautta Rautulammelle. Paluumatka samaa reittiä. Ylhäällä tunturissa olisi kuitenkin ollut kylmä viima ja alempana tuulta ei tuntunut kuin ajoittain jossain paluumatkalla. Aurinko paisteli iltapäivään asti ja pakkasta oli vain 6 astetta mökille palatessa. Matkaa kertyi arviolta 33 kilometriä.

latukuva

. .

. .

Kotiintulo Espooseen meni lauantaina yhtenä päivänä. Alkumatkasta oli vähän lumiset ja jäiset tiet mutta loppupää oli kuivaa pakkaskeliä puhtailla teillä. Paikoitellen jonossa köröteltiin todella hidasta matkavauhtia mutta varsinkin loppuosalla Jyväskylän jäkeen tuntui, ettei pysy millään vauhdissa mukana. Talvinopeusrajoitukset olivat vielä voimassa ja jonoissakin paikoin ajonopeudet olivat melkein sakkorajoilla. Liikennevalvontaankin on tullut kaikenlaisia uusia kameravalvontasysteemejä joten ei tiedä, että millaisia yllätyksiä sitä vielä tulee postin mukana jäljestäpäin.

Tietysti sitä voisi matkan taittaa myös lentokoneella, mutta suksista joutuisi maksamaan jotain ylimääräistä ja onhan omalla autolla kuitenkin oma liikkumisen vapaus. Toisaalta on tuo ajaminenkin aika rankkaa. Ehkä jatkossa on paras pakata reppuun vain uimahousut ja suunnata lentokoneella täysin vastakkaiseen suuntaan. Tai sitten vaan mökkeillä tutuilla teillä.

Näinkin voisi liikkua. Kuva mökin ikkunasta:
Koiravaljakko

Näistä linkeistä pääsee takaisin matkakuvien luetteloon ja kotisivumme alkuun:

...