Syksyn 2009 ruskakuvia.

Patikointi Raja-Jooseppi, Jyrkkävaara, Kuikkapää ja Kiertämäjärvet (9.9. - 12.9.2009)

ja mökkiviikko Saariselällä (12.9 - 19.9.2009).

Olemme patikoineet muutaman kerran UKK-puiston koillisosissa mutta jostain syystä Kuikkapää on aina jäänyt valtaamatta. Nyt päätimme tehdä minivaelluksen ennen Saariselän mökkiviikkoa nimenomaan tarkoituksella huiputtaa Kuikkapää. Olimme varautuneet neljään vuorokauteen maastossa ja aloitimme Raja-Joosepin Luttojoen riippusillalta keskiviikkona aamupäivällä.
Onnistuimme kahlaamaan Kiertämäojan ylitse heti parisataa metriä Luttojokeen laskukohdalta ylävirtaan. Kävelimme ensin Luttojoen ja sitten Suomujoen rantaa Pahaojalle asti, josta suuntasimme Pahaojaa seuraten Jyrkkävaaran tuvan lähettyville yöksi. Jossain vaiheessa vähän tihkutteli vettä, mutta muuten retkisää oli hyvä.
Yö meni mukavasti teltassa tuulen suhinoita kuunnellessa. Pakkasta ei ollut. Torstaina aamulla suuntasimme Muorravaarakan joen rantaa etelään päin aina Harriojan haarakohtaan asti, josta suuntasimme jo metsikköön Kuikkapään suuntaan. Aluksi metsässä kulki hyvä polku mutta sitten se vähitellen katosi ja maasto muuttui raskaaksi pehmeäksi sammalikoksi. Puolilta päivin saavutimme puron, joka virtailee Kuikkapään länsipuolelta Harriojaan ja söimme siinä päiväruuan. Taas vähän sateli ajoittain. Ruuan jälkeen suuntasimme ylämäkeen itään päin ja kun aina vaan kapusimme, muuttui ylämäki siinä mielessä selkeämmäksi, että näkyväisyyttä alkoi olla jo moneen suuntaan muille tuntureille. Edessäpäin vaan oli aina ylämäkeä.
Luulimme jo yhdessä vaiheessa saavuttavamme huipun mutta sen takaa avautui uusi tasanne ja sen takana uusi ylämäki, jonka huipulla jo sitten kohde olisikin. Kaunis sateenkaari oli tunturien yllä kuin ennakoimassa tuulen viriämisestä. Täältä lännestäpäin noustaessa maasto oli kyllä aikamoista ylämäkeä ajoittain mutta rakkaa ei ollut kovin paljoa haittaamassa. Aikamme kun kapusimme niin tulihan se huippu lopulta esiin ja kun olimme jo melkein huipun merkkinä olevien kahden kivikasan kohdalla, alkoi tuulla aivan valtavasti. Onneksi olivat ne kivikasat. Menimme kivikasan taakse vähän ihmettelemään tilannetta. Ei auttanut muu kuin yrittää poistua puolittain myötätuuleen Hirvaspään suuntaan. Tarkoituksemme oli päästä tunturien väliseen painanteeseen suojaan edes isommilta tuulilta. Toisistamme kiinnipitäen onnistuimme pitämään itsemme kiinni tunturin kamarassa ja laskeutumaan erittäin kivikkoista rinnettä alas Hirvaspään suuntaan. Tarkoituksemme oli alunperin jatkaa Hirvaspään pohjoispuolta Peuranampumapäiden suuntaan. Tuuli oli kuitenkin täällä vähän alempanakin niin voimakas, ettei siihen suuntaan voinut lähteä. Päätimme ottaa iltakohteeksi 'rajatien' nuotiopaikan, jonne käsityksemme mukaan oli edes vähän suojaisempi reitti isompien tunturien takaa. Se olikin ihan hyvä päätös. Onneksi ilma oli kuitenkin niin selkeä, että suunnistaminen oli helppoa maaston mukaan. Päivämatkaa tuli vähän enemmän mitä oli suunniteltu mutta nyt olikin sitten loppureitti jo helppo. Yövyimme Hirvapäänpalon nuotiopaikalla ja tuulikin laantui illan mittaan niin, että yöllä oli vähän pakkasta.
Olemme kyllä kokeneet aiemmin sadetta, sumua ja tuultakin haittaamassa menoa mutta näin kova myrsky oli uusi koettelemus. Kuikkapää kuitenkin tuli vallattua ja me selvisimme ehjänä päivästa - tosin väsyneinä.
Perjantaina kävelimme rajatietä pohjoisen suuntaan ja poikkesimme siitä ylemmän Kiertämäjärven tuvalle päiväaterialle. Ennen matkan jatkumista pulikoimme järvessä ja karistelimme matkaväsymykset kylmään veteen. Nyt oli puhtoisena mukava jatkaa Kiertämäojan vartta kohti iltakohdetta alemman Kiertämäjärven laavua.
Nukuimme yön jälleen teltassa. Nyt ei ollut pakkasta eikä tuulta mutta sadetta tuli jossain vaiheessa. Lauantain aamu ja aamupäivä olivat poutaisia. Nyt olikin lyhyt matka takaisin Luttojoen riippusillalle. Teimme varaamamme ylimääräisen päiväaterian Luttojoen rannalla laavulla ennen lähtöä. Maistuuhan ruoka paremmalta luonnon helmassa.

Seuraavaksi oli edessä ajo Saariselän mökille. Nyt pääsi saunaan ja seuraavalla viikolla teimme päiväretkiä lähimaastoon. Kävimme mm. sunnuntaina Iisakkipään kautta Vellinsärpimälle, maanantaina Vahtamapään kautta Taajoslaavulle ja Pessinlammen kautta takaisin. Tiistaina ajoimme Sotaojalle autolla ja kävelimme merkittyä polkua Ivalojoen Kultalaan. Keskiviikkona pidimme luppopäivän. Torstaina kävelimme Laanilan ja Ahopään kautta Pessinlammelle ja perjantaina Laanilan ohi Rönkönlammen nuotiopaikalle ja sieltä edelleen Kiilopään tielle ja Ruijan polkua takaisin. Lauantai olikin sitten ajopäivä takaisin etelään.

Muutamia kuvia matkalta. Aluksi vaelluskuvat ja sitten mökkiviikon kuvia.

Seuraavassa Kiertämäoja on jo kahlattu ja viereisessä kuvassa virtaa Luttojoki.
Kiertämäoja ylitetty

. .

Suomujoen rantaa edettiin Pahaojalle asti ja leiripaikka lähellä Jyrkkävaaran tupaa.
Suomujoki

. .

Harriojan ylityspuut ja sateenkaari tunturissa lähestyttäessä Kuikkapäätä.

. .

Kuikkapään huipulla juuri ennen kovan myrskytuulen puhkeamista ja toisessa kuvassa ollaan onnistuttu laskeutumaan kovassa myrskyssä Kuikkapään ja Hirvaspään väliin.
Kuikkapäällä