Herajärven kierros

Koli, Herajärven kierros kesäkuussa 2007 (16.6 - 18.6)

Päätimme avata loman pienellä luontorypistyksellä. Tällainen 40 kilometrin patikointi palveli useampaa tarkoitusta. Ensinnäkin uudet retkikengät oli hyvä testata pidempiä koitoksia varten ja toiseksi reilu vuosi sitten katkenneen solisluun sopeutuminen rinkan kantoon oli hyvä testata. Niin ja Kolin maisemat tietysti ovat inspiroineet taiteilijoita, joten olihan siinä ohessa mainio tilaisuus tutustua suomalaiseen kansallismaisemaan.

Aloitimme kävelyn Luontokeskuksen infon kautta. Sieltä sai tarkoitukseen sopivan kartan ja hyviä vihjeitäkin reitille. Reitin kiertäminen vastapäivään vaikutti hyvältä ratkaisulta. Alussa pääsi maisemien makuun heti Kolin huippujen valloituksessa, mutta ehkä parasta oli kuitenkin paluumatkalla Mäkrän näkymät Pieliselle.

Alussa tuntui olevan polkuja vähän liiaksikin. Eksymään ei kuitenkaan päässyt. Ikolanaholla oli hyvä paikka pitää taukoa ja siellä oli myös kaivo. Toinen kunnollinen vedenottopaikka koko reitillä olikin vasta Kiviniemen retkeilykeskuksen seinän vesipiste. Parin litran vesipullo onkin hyvä olla rinkassa varoiksi. Joitakin puroja oli maastossa, mutta monet niistä olivat aika ruskeavetisiä niinkuin lammetkin. Poikkeamalla polulta kenties löytää vettä muualtakin ja keittämällä ainakin hätätilassa selviää.

Ryläykseen ehdimme mukavasti illaksi. Tuntuman maaston mäkisyyteen sai viimeistään etapin loppuvaiheessa.Illalla jäi aikaa käydä paikan näköalatornissa katsomassa Pielisen, Jeron ja Herajärven näkymiä. Kunnon vesipaikkaa vaan ei ole tässä taukopaikassa. Suolla kyllä on pari pientä vesikuoppaa. Kodassa voi yöpyä,mutta itikoita oli sen verran, että pystytimme teltan tienoon ainoalle telttapaikalle.

Aamulla keittelimme aamupuuron ja aamukahvit mukana kantamiimme vesiin. Aamupesulla kävimme vasta purolla vajaan tunnin matkan päässä Kiviniemen suuntaan. Viimeistään tämän aamupäivän aikana tajuaa, että maasto on todella mäkistä. Tuntuu ihan siltä, että jokainen kukkula käydään valloittamassa. Kiviniemessä saimme täydennettyä vesivarastomme, kävimme uimassa ja valmistimme päiväruuan kodan vieressä. Täällä olisi mahdollista myös saunoa, mutta ilma oli riittävän lämmin uimiseen ilman saunaakin.

Kahden aikoihin saimme jälleen kamppeemme kasaan ja vesivarastot täytettyä. Paluumatka jatkui nyt Herajärven ja Pielisen väliselle alueelle. Aluksi oli heti vesistön ylitys vaijerilautalla ja jonkin ajan kuluttua toinen samanmoinen lyhyempi ylitys mutta ranta louhikkoisempi. Lakkalan kohdalla pidimme vähän pidemmän tauon. Lakkalassa oli kaivo pihalla, mutta vesi näytti olevan arviolta kymmenen metrin syvyydessä ja kiulusta ei ollut tietoakaan. Illaksi asetuimme Pitkälammen lähettyville. Lammen yläpuolella on myös luontopolun varrella vanha pihapiiri ahoineen.

Viimeisenä aamupäivänä ei ollutkaan enää kuin reilut kymmenisen kilometriä Kolille. Poikkesimme vielä Pielisen rannalle ilman rinkkoja 'Pirunkirkon' kalliomuodostelmaa katsomaan. Polun varrella oli nähtävästi viirupöllöllä reviiri, koska näimme sen mennen tullen. Täällä oli myös jälkiä kaskeamisesta ja ruista oli kasvamassa kaskessa. Pahin nousu oli kuitenkin vielä edessä nimittäin Mäkrän maisemien ihastelu. Ja olihan maisemat täälläkin näkemisen arvoiset. Nousu ylös taisi olla nimenomaan tästä suunasta vähän loivempi kuin myötäpäivään.

Yleisvaikutelmaksi jäi, että reitti on melko raskas mutta maisemat hienot. Telttapaikat olivat vähän muhkuraisia kuten yleensä, mutta sen takia yöllä oli mukava herätäkin kuuntelemaan lintujen konserttia. Tienoolta löytyi monenlaisia viserryslirutuksia yksinkertaisimmista säkeistä monivivahteisiin ja todella taiteellisiin esityksiin. Ja akustiikka oli paras mahdollinen. Vesihuolto ei ole täällä yhtä hyvällä tolalla mitä puoli Suomen mittaa ylempänä lapissa on tottunut. Reitti oli pääasiassa polkua ja välillä mentiin pieniä pätkiä hiekkatietä.

Tässä muutamia kuvia patikoinnin ja kapuamisen lomasta.

Näkymä Kolin huipulta Pielisen suuntaan ja ensimmäinen aho (Mäkränaho).
Pielinen