Teneriffa - Puerto de La Cruz (Masca, La Comera, Los Organos ym.
3.4. - 17.4.2005)
Yläkuvassa delfiinejä Mascan retkellä. Taustalla Los Gigantes.
Lähdimme Helsinki-Vantaan lentoasemalta sunnuntaina aamusella kello
6.35. Perillä Puertossa olimme hyvissä ajoin puolilta päivin. Lento
suuntautui tällä kertaa saaren eteläiselle kentälle, joten bussimatka
hotelliin kesti yli tunnin ja samalla tuli tehtyä melkein kuin puoli
saarikierrosta.
Tällä kertaa oli aikaa kaksi viikkoa ja siksi tarkoitus oli ottaa vähän
enemmän niinkuin loman kannalta. Emme oikein ole tottuneet pelkästään
kuluttelemaan aikaa ja siksi jotain pikkuretkiä tuli tehtyä lähes
päivittäin. Rannalle ehdittiin silloin tällöin sopivasti. Liiallinen
auringon otto se ilmeisesti on lomanpilaajana pahin asia suomalaisille
etelässä. Tällä kertaa selvittiin ilman palovammoja onneksi.
Maanantaina kävelimme lomaoppaan tervetuliaiskierroksen kaupungilla ja
iltapäivällä kävimme vielä omatoimisesti banaanipuistossa tutustumassa
banaaninviljelyyn ja puiston puutarhan laajaan kasvivalikoimaan.
Tiistaina kävelimme La Pazin alueen reunalta polkua banaaniviljelmien
halki rannan suuntaisesti Cafe Paraisoon kahville. Täältä oli hyvät
näkymät Puerton suuntaan. Viimeinen nousu tosin oli aika jyrkkä ja
polku oli välillä kadota mutta jotenkin osasimme ylös kahvilaan. Pois
tulimme kuitenkin Santa Cruzin bussilla.
Keskiviikkona osallistuimme matkanjärjestäjän Comeran
saarikierrokselle. Retki alkoi bussimatkalla Los Cristianosiin ja
sieltä lautalla San Sebastianiin. Saarella riitti maisemia hyvin koko
päiväksi. Teneriffa ja Cran Canaria erottuivat hyvin saarelta.
Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli saaren muinaiseen kommunikointiin
käytetyn vihellyskielen demonstraatioesitys. Hyvin tuntui tieto
liikkuvan viheltämälläkin. Vaikutti ihan siltä, että he vain
jutustelivat vihellyksellä. Vihellyksestä oli havaitsevinaan sanoja.
Ennen paluuta takaisin Teneriffalle jäi vielä aikaa tutustua San
Sebastianiin omatoimisesti.
Torstaina suuntasimme bussilla La Galderaan. Kävelimme Los Organos
vuoristossa hienon maisemapolun. Polku kulki ajoittain hyvin jyrkkiä
kallion reunamia ja korkeuseroja oli myös melkoisesti. Kukkivia ja
tuoksuvia puita ja pensaita oli paljon kuin myös paikoin todellista
satumetsää naavaisine puineen. Orotavan laakso erottui aina ajoittain
sivullamme samoin kuin Puerton kaupunki kauempana. Ja tietysti Teide
pilkotti myös joistakin jyrkänteiden kaarteista.
Perjantaina ajoimme bussilla Teiden juurelle Paradoriin. Tarkoituksemme
oli nousta Guajaralle, jonka korkeus meren pinnasta on vähän yli 2700
metriä. Bussikuskilla ei kuitenkaan tuntunut olevan mitään kiirettä
menomatkalla. Bussimatkan piti kestää aikataulun mukaan tunnin ja 45
minuuttia mutta bussikuski tuntui näyttelevän vain maisemia loppumatkan
muille bussissa olijoille ja ajoi lähes kävelyvauhtia. Hänelle se kyllä
varmasti sopi hyvin, koska odotteluaika jäi lyhyemmäksi ennen paluuta
kello 16.00. Meille tuo hidastelu kuitenkin teki sen, että aikaa jäi
vain vähän yli neljä tuntia eli noin kaksi tuntia yhteen suuntaan kohti
Guajaran huippua. Siirtelimme varsin reipasta vauhtia tossua toisen
eteen ja kapusimme loppumatkan sellaista vauhtia, jotta melkein
silmissä musteni. Nimittäin kun yht'äkkiä nousee melkein meren pinnan
tasosta tällekin korkeudelle, alkaa jotenkin huomata happivajausta
pienemmässäkin rasituksessa. Kun aikaa oli kulunut kaksi tuntia ja
ilmeisesti viimeinen parin sadan metrin rutistus olisi ollut edessämme,
päätimme pitää siinä pienen maisemien katselun ja evästauon. Emme
riskeeranneet enää loppunousuun, koska paluun nopeus jyrkähköllä,
hiekkaisella ja kivisellä polulla alaspäin arvelutti. Päätöksemme oli
varmasti oikea. Sen ehkä olisi jaksanut juuri ja juuri, mutta
loppumatkan olisi saanut tulla vielä nopeampaa. Jos aikaa olisi ollut
puoli tuntia enemmän, uskoisin, että tällä kunnolla sen olisi
patikoinut hyvin tuossa ajassa. Jäipähän sitten jotain tavoitettavaa
vielä seuraaville kerroille. Oikeastaan Teiden ympäristössä on vielä
paljon kuljettavaa. Silloin vaan on paras vuokrata auto, jotta pääsee
ajoissa aamulla liikkelle.
Lauantaina lepuuttelimme jalkojamme ensin Playa Jardinin hiekkarannalla
ja kävimme iltapäivällä bussilla tutustumassa Orotavan kaupunkiin.
Sunnuntaina suuntasimme bussilla jälleen Aguamansaan La Galderaan ja
kävelimme toisen lyhyemmän polun. Elikkä ulkoilumielessä tutustuimme
alueeseen.
Toisen lomaviikkomme maanantaina lähdimme Americasin kautta Adejeen.
Täällä patikoimme Barranco del Infiernon polun edestakaisin. Tämä on
muodostunut niin suosituksi reitiksi, että alueella liikkumista on
ryhdytty rajoittamaan. Koko alueella saa olla kerrallaan vain 80
henkilöä ja reitille menosta peritään pääsymaksu. Aikakin olisi pitänyt
varata etukäteen, mutta vajaan kahden tunnin odotuksella pääsimme
rotkon polulle. Polku on melko helppo kulkea ja loppupäässä on
miellyttävämmän tuntuista kulkeakin, koska puro virtailee vieressä ja
ilma tuntuu siedettävämmältä. Kuljettavan polun lopussa on lampi ja
korkeat putoukset, joista vesi putoaa korkealta vuoren halkeamista.
Rotkon perukalla ei paljoa ole taivasta näkyvissä. Niin syvälle rotko
jää vuoren sisään.
Tiistaina kävelimme vain Taoron puistikkoon yläkaupunkiin ja tietysti
kävimme rannalla vähän hakemassa väriä ja katsastamassa tyrskyjä.
Punainen lippu oli mielestämme aina rannalla, mutta uimareita ja
lainelautailijoita riitti siitä huolimatta vedessä.
Keskiviikkona suuntasimme paikallisen matkanjärjestäjän pikkubussilla
retkelle Mascan polulle. Opas tosin sattui olemaan suomalainen, joten
saimme ihan suomeksikin ajoittain selostuksen. Toiset matkalaiset
olivat Ruotsista ja Norjasta. Tämä reitti Mascasta Atlantin rannalle
oli koko reissun paras juttu. Hyvät jalkineet ovat täällä kyllä
tarpeen, mieluummin kumipohjaiset ja nilkkoja tukevat. Ihan piti
välillä mennä nelinkontin kallioista ja lohkareista rotkon pohjaa
alaspäin. Tämä oli vähän samantapainen kuin Adejen polku, mutta
vaikeampi ja korkeuseroa oli tässä paljon enemmän. Noin neljän tunnin
taaperruksen jälkeen lopulta pääsimme Atlantin rannalle sopivasti
odottavaan veneeseen. Venematkan aikana delfiinit puikkelehtivat
ajoittain ympärillämme. Tosin kai veneen kuljettaja taisi vähän
etsiäkin niitä ja välillä pysähdyttiin paikoillemme niitä ihastelemaan.
Los Gigantesista oli bussikuljetus takaisin hotellille.
Torstaina jalat olivat kait jännityksestä vähän kipeänä ja niin
vietimme lomaa kaupungilla. Puerto de La Cruzin kaupunki on siitä
mukava, että täällä on paljon myös paikallista asutusta ja siten se ei
ole niin selvästi pelkkä turistipaikka. Kaupungilla on viihtyisiä
puistoja ja tietysti ranta, ravintoloita jne. Lisäksi ympäristö on
täällä vehreämpää kuin esimerkiksi Americasissa, joka on ihan pelkkä
turistipaikka. Siellä ilmeisesti aurinkotunteja on enemmän, mutta
muuten paikka on täysi nolla. Meillä tosin Puertossa on kummallakin
reissulla ollut aivan riittävän aurinkoista, jopa ihan liikaakin.
Sensijaan ensimmäisestä Teneriffan matkasta, joka suuntautui
Americasiin noin kymmenen vuotta sitten on jäänyt mieleen, että aurinko
meni silloin aina pilveen iltapäivällä.
Perjantaina suuntasimme paikallisbussilla Icodin kautta Montanetaan.
Täältä patikoimme erinäisiä polkuja ja pikkuteitä pitkin Las Arenas
Negrasin kautta Montana Negran taakaa Erjoksen kylän kautta Los
Silosiin. Reitti oli korkeuseroiltaan alussa nouseva, sitten melkein
tasakorkeaa ja lopuksi laskua. Kulku oli vähän hakusessa noustessa Las
Arenas Negrasiin, mutta kaikista kommelluksista huolimatta jostain
keksimme aina suunnan aikomallemme reitille ja ehkä täällä ei niitä
vaihtoehtoja kuitenkaan maastosta johtuen niin kovin paljoa ole
vähänkin karttaa seuraavalle.
Lauantaina oli viimeinen lomapäivä ja bussilipussa oli sen verran
saldoa jäljellä, että päätimme käydä katsomassa 'maailman vanhinta
puuta' Icodissa. Meillä ei ollut tietoakaan, että missä moinen puu
mahtaa siellä olla. Linja-autoaseman lähellä kuitenkin oli viitta ja
sitä seurattuamme löysimme minijunan traakkipuulle ja innokkaat
sisäänheittäjät sille. Siitä ei kyllä ymmällään oleva turisti päässyt
ohi menemään. No lopulta juna lähti ja ajoi jonkin matkaa takaisinpäin
linja-autoaseman suuntaan ja sitten se lähti vähän ylempää reittiä
takaisin sinnepäin mistä oli tullutkin. Lopputulos oli, että olimme
aivan yhtä ymmällä paikasta poistuttuamme junasta ja joitakin opasteita
ja muita seuraamalla onnistuimme löytämään traakkipuun ympärillä olevan
puistikon reunalle. Itse asiassa se juna vei meidät kauemmas paikasta,
josta lähdettiin. Jos olisimme kävelleet siitä minijunan edesta vain
sata metriä ja nousseet läheisen kirkon pihalle, olisimme ilmaiseksi
voineet katsella puuta katokselliselta näköalapaikalta ja tämä siksi,
että kun olimme puistossa satoi pienen sadekuuron ja silloin oli aika
tiivis tunnelma kaikissa mahdollisissa sadesuojapaikoissa. Mascan
reitillä olimme kuulleet aiemmin oppaalta, että ehkä se traakkipuu
onkin vain noin neljäsataa vuotta vanha. Sitä kun ei oikein voi
tieteellisesti laskea. Ehkäpä siellä kotosuomen Inarissa se
500-vuotinen petäjä on sittenkin vanhempi.
Sunnuntaina 17.4 olikin paluupäivä. Aamulla ehti hyvin käydä
aamiaisella ja pakata loput matkatavarat. Lento lähti Helsinkiin 13.20.
Ja tässä muutamia kuvia aikajärjstyksessä:
Maanantaina kuva kaupungin edustalta tervetuliaiskierroksella ja iso
sterliza banaanipuistossa.
. . 
Puiston kasveja ja itse banaani
. . 
Kuvia tiistailta matkalla Cafe Paraisoon. Näkymä Pueto de La Cruziin.
. .

La Comeran saarelta rakastavaiset Carajonayn kansallispuistossa ja
näkymä Cran Canarian suuntaan.
. . 
Los Organos vuoriston polkumaisemia torstaina.
.
. 
Perjantaina Guajara ja paikka, josta käännyimme takaisin.
. . 
Näkymä Teiden suuntaan ja laskeutumista Guajaran rinteeltä
. . 
Launataina käytiin Orotavassa. Parvekkeita ja katukuva kaupungissa.
. . 
Sunnuntaina käytiin jälleen Aguamansassa pinjametsässä.
Maanantaina näkymä Adejesta Helvetinrotkon suuntaan
Polun päätepisteen vesiputous ja näkymä taivaallepäin. Tämän verran
taivasta oli näkyvissä.
. . 
Taoron puistoa tiistaina.
. . .
Mascan polun kuvia keskiviikkona.
. . 
Vanhoja merirosvojen piilopaikkojen maisemia ja delfiinejä venematkalla
Mascan joen suulta Los Gigantesiin.
. . 
Syklaamit kukkivat täällä Puerto de La Cruzissa puistossa.
Perjantaina kierrettiin mustan laavahiekan maisemissa ja itse Montana
Negra oikealla.
. . 
Laskeutumista Los Silosiin. Jyrkkiä polkuja ja maisemia löytyy
täältäkin.

Lauantaina pistäydyttiin katsomassa Icodissa vanhaa lohikäärmepuuta.
Sunnuntain kuva Teneriffan saaresta lentokoneesta paluulennolta
Tästä voi klikata
muihin matka- ja lomakuviin.
Linkkejä Teneriffa-aiheisiin sivuihin:
Teneriffan karttoja.
TITSA - Teneriffan bussit.
Tenerife - yleistä.
Teneriffaa saksaksi.
(Tästä seuraavasta: South - Spain - Canary Islands - Tenerife Sur
Reina.)
Teneriffan
säätietoja.
Alueen
sääkuva ja lämpötila
Sunflower-kirjan
reittien kommentteja
...