Teneriffa - Puerto de la Cruz

Teneriffa - Puerto de la Cruz (5.3. - 12.3.2003)

Lähtö Helsinki-Vantaan lentoasemalta keskiviikkona kello 7.15 tai oikeastaan vasta tuntia myöhemmin, koska koneessa ilmeni starttiongelma, joka piti käydä korjaamassa varikolla. Perillä Puertossa kävelimme illalla matkanjärjestäjän lyhyen kaupunkiesittelyn, jolla sai hyviä vinkkejä lomaviikkoa varten.

Ensimmäiset päivät olivat vielä paikallista karnevaaliaikaa, jonka huipennus oli viikonloppuna lomamme keskivaiheilla. Aika ei käynyt pitkäksi, kun illat menivät karnevaaleissa ja päivät tutustuttiin saareen.Erityisesti karnevaaleista jäi mieleen keskiviikkoillan 'sardiinin hautaus' ja siinä yhteydessä ollut upea ilotulitus sekä lauantain näyttävä karnevaalikulkue. Sunnuntaihin asti kaupunki eli 24 tuntia vuorokaudessa, mutta viimeiset vuorokaudet olivat jo öiden osalta rauhalliset.

Torstaina aloitimme Loro Park-puistolla. Siellä oli näyttävä delfiiniesitys, taitava merileijonaesitys ja tietysti papukaijashow. Puisto on laaja ja nähtävää on monenmoista koko päiväksi mm. gorilloja, simpansseja, taisi olla tiikerikin ja paljon papukaijoja.

Perjantaina käveltiin kuun maisemissa Las Canadasin ylängöllä. Ajoimme bussilla El Portilloon ja suuntasimme sieltä polulle, joka johti kraaterin reunaa seuraten Parador de las Canadasiin. Polku oli helppo kävellä ja matkan varrella oli erikoisia tulivuoritoiminnan aikaansaamia luonnonmuodostumia. Yhdessä kohdassa oli kivistä kyhättyjä pienten rakennusten seinämiä osin jäljellä, jotka olivat ilmeisesti saaren alkuperäisten asukkaiden muinoin rakentamia suojia. Kraaterin seinämissä näkyi myös luolia. Tämä reitti kulki lähes koko matkan yli kahden kilometrin korkeudessa. Aurinko paistoi kuumasti koko ajan, joten pieniltä auringonpolttamilta ei voinut välttyä tämän 4,5 tunnin kävelyn aikana, vaikka siihen olikin hyvin varauduttu. Aurinkoöljyä olisi todella pitänyt levitellä jokaiseen paikkaan, jota vaatteet eivät suojanneet (mm. kaula ja peukalot). Lisäksi huomasin sellaisen yksilöllisen seikan, että reitin isommat ylämäet tuntuivat itselläni jotenkin hengityksessä aivan kuin happea ei olisi ollut tarpeeksi.

Lauantain otimme kevyemmin ja kävimme orkideapuistossa ja kasvitieteellisessä puutarhassa Jardin Botaniguessa.

Sunnuntaina bussilla ajo La Galderaan ja patikointia pinjametsän suojaisilla poluilla. Polku kierteli vuoristoisessa metsikössä ja johti läheiseen Aguamansan kylään, josta bussilla takaisin hotelliin. Polkuja risteili alueella paljon ja mekin mukautimme reittiämme sen hetkisten mieltymysten mukaan mieleiseksemme tai oikestaan teimme vähän pidemmän kierroksen kuin olimme alunperin suunnitelleet.

Maanantaina 'ostosmatka' Santa Gruziin ja paluumatkalla koukkaus Punta del Hidalgoon, jossa pieni patikointi. Oikestaan olimme kiinnostuneita saaren pääkaupungista; turisteja siellä oli paljon, vaikka se ei olekaan varsinainen matkakohde. Siellä oli kait ollut jonkinlainen kiinaviikko, koska joillakin kaduilla oli valtavasti kiinalaisia paperilyhtykoristeita. Paluumatkalla pistäydyimme Punta del Hidalgoon ja teimme siellä tunnin kävelyretken rannikon maisemissa.

Tiistaina ajoimme bussilla Los Silosiin ja kävelimme hienon polun Tenovuoristossa. Kokonaismatkaa kierrokseen ei tullut varmaankaan paljoa yli kymmentä kilometriä, mutta aikaa meni kuusi tuntia ja joko ajan oltiin liikkeessä pieniä taukoja lukuunottamatta. Jälkeenpäin katsottuamme tarkemmin Landscapes-sarjan kirjasesta, reitti olikin merkitty erittäin rasittavaksi. Polku oli kivetty erittäin jyrkkään vehreään vuorenrinteeseen ja maisemat sekä maasto olivat todella sanoinkuvaamattomia. Hirveitä rotkoja näkyi sivuillamme ja kun lopulta pääsimme vuorelle, oli hieno vehreä El Palmarin laakso sivullamme. Polku eteni ajoittain etukäteen katsoen niin pahalta näyttäviin kalliokielekkeisiin ja -harjanteisiin, että ei olisi uskonut mitenkään pääsevän eteenpäin. Aina vaan jostain polulle löytyi jatkoa ja ilman isompia murheita osasimme suunnistaa aikomaamme reittiä. Onneksi otimme riittävästi juotavaa mukaan, sillä aurinko paistoi alkumatkan kuumasti ja hikeä pukkasi serpentiinipolun nousuissa. Iltapäivän aikana aurinko meni osittain pilveen, joten paluu alamäkeen vastaavanlaisia polkuja pitkin oli hivenen kevyempää. Reitin keskivaiheilla oli kevyempi osuus, joka seurasi vanhaa pinjametsään (kuitenkin jyrkkää vuorenrinnettä) rakennettua hiekkatietä. Toisin paikoin polku oli lähes kokonaan kasvillisuuden kätkössä.

Keskiviikkona 12.3. paluu takaisin Helsinkiin.

Muutama kuva lomaviikolta:

Sardiinin hautaus ja ilotulitusta keskiviikkoiltana.