Patikointi Saariselällä kesäkuussa 2002 (8.6 - 14.6). Taajoslaavu,
Porttikoski, Sarvioja, Paratiisikuru, Ukselmapää, Pirunportti,
Muorravaarakanruoktu, Sokosti, Luirojärvi, Kotaköngäs ja Kiilopää
Lauantaina ajoimme totuttuun tapaan ensin auton illalla Kiilopään
eräkeskukseen parkkiin. Sitten vain vaelluskengät jalkaan, rinkka
selkään ja menoksi ensin kohti Luulampea. Aurinkohan paistelee koko
yön, joten valosta ei ole puutetta. Ilmakin oli ihan hyvä.
Lyhythihaisella paidalla pääsi aloittamaan niin lämpötilan kuin
hyttystenkin suhteen. Luulammella pidimme pienen juomatauon ja
jatkoimme samantien Taajoslaavulle. Sinne saavuimme sopivasti noin
iltakymmeneltä. Itikoista ei ollut tässä vaiheessa haittaa, vaikka ilma
oli melko lämpimän tuntuinen.
Sunnuntaina jatkoimme Kulasjoen vartta Kuivaojalle asti, jota seuraten
suuntasimme Lankopään pohjoispuolelta Taimenlammelle menevälle polulle.
Ilma alkoi lämmetä yhä edelleen ja pilviä oli aika harvassa, joten
hikeä pukkasi nousuissa. Taimenlammella oli jo pakko käydä
virkistäytymässä vedessä. Taimenlammelta menimme Suomujoen varteen ja
kiersimme ylityspaikan kautta Porttikosken tuvalle. Yövyimme kuitenkin
teltassa niinkuin muinakin öinä. Porttikosken tuvalta ylävirtaan oli
joutsenia ainakin kuusi kappaletta suvantopaikassa uiskentelemassa.
Täällä jo alkoi olla ensimmäisiä itikoitakin ja ilma senkun vaan
lämpeni.
Maanantaina jatkoimme kohti Sarviojaa. Löysimme sattumalta polun, joka
vei suoraan Sotavaaranojan ylityspaikalle. Ja ilma aina vaan lämpeni,
mutta ajoittain oli sentään pilviä auringon edessä. Sotavaaranojaa
seuraten oli helppo edetä ja Kaarnepään sivuitse kulki polku Sudenpesän
edestä Sarviojaa seuraten seuraavalle etapille varsinaiselle Sarviojan
kämpälle. Täällä oli jo mielellään iltapalalla sisällä, sillä ulkosalla
oli jonkin verran itikoita. Tällä päiväetapilla lämpömittari näytti
jossain vaiheessa varjossakin + 28 astetta. Kuvittelimme, että se
mittari ei tiedä mistään - kuuma kyllä oli.
Tiistaina aloitimme aamulla oikein aikaisin ja tällöin vaikutti vähän
viileämmältä. Lyhythihaisella kuitenkin voi talsia. Shortseja ei oikein
voinut enää aina käyttää, koska jalat olivat saaneet liikaa aurinkoa ja
itikoitakin oli. Paratiisikurulla pidimme ruokatauon. Siellä oli vielä
lunta paikoin jäljellä. Shortsit oli kuitenkin laitettava jalkaan
Ukselmapään nousuun. Ukselmapäällä oli lähes tyyntä ja lämmintä riitti.
Maisemia siellä katselisi kuinka pitkään tahansa varsinkin tällaisella
melkein pilvettömällä säällä. Tuntureita on joka puolella
silmänkantamattomiin. Ukselmapäältä laskeuduimme Pirunportin kautta
Muorravaarakanruoktun kämpälle iltapalalle. Täällä piti taas käydä
joessa peseytymässä illalla hikisen päivän jälkeen. Aina iltaisin kun
huuhtoi edellisen päivän vaatekerran vedessä, niin se jo melkein oli
kuivaa seuraavana aamuna tai sitten ainakin kuivui rinkan sivussa
päivällä.
Keskiviikkona oli sitten koko reissun rankin reitti. Nousimme
Lumikurunojan vartta Lumipään eteläpuolelta ja Riitelmäpään
länsipuolelta ja edelleen Sokostille. Oli yllätys, että nousu täältä
suunnalta ei ollut kovin raskas. Rakka oli vasta ihan huipun lähellä
vaikeakulkuista ja nousuissa oli ainoastaan pari lyhyempää jyrkkää.
Niin ja tietysti ilma oli lämmin. Tosin tuuli tuntui jossain vaiheessa,
mutta itse huipulla ei tuullut enää kovaa. Ja aurinkoa riitti.
Kerrankin oli tuuria ilmojen suhteen. Seuraavana päivänä olisikin ollut
kenties jo heikompaa. Täälläkin olisi viihtynyt pidempään, mutta nälkä
alkoi jo kurnia vatsassa ja niinpä laskeuduimme Jaulutuskurun puron
varteen päiväruoan laittoon. Tämä laskeutuminen oli varmasti koko
retken vaikein kohta. Rinkka selässä piti tulla varovasti jyrkkää ja
louhikkoista rinnettä alas. Aterian jälkeen jatkoimme Luirojärven
kämpän läheisyyteen. Lämpömittari näytti +27 astetta ja oli kuumaa.
Sitten löysimme toisenkin täsmälleen yhtä väärin näyttävän mittarin
Luirojärven kämpän seinältä. Oiskohan se sittenkin todella näin
lämmintä. Kuumaa kyllä oli ja Luirojärven vesikin tuntui ihan
siedettävältä. Vedessä jopa ihan viihtyi - ainakin saunan jälkeen.
Luirojärvellä kaikki muutkin tuntuivat yöpyvän teltoissa. (Itse
kämpässä oli niin äkäisiä hyttysiä, ettei siellä viitsinyt edes käydä
ruokaa laittamassa).
Tostai oli sitten jo tuulisempi ja viileämpi päivä. Ilmeisesti ilma oli
kylmempää kuin järven vesi, koska järvestä aivan kuin kiehui usvaa koko
ajan tuulen mukaan. Jatkoimme aamupalan jälkeen järven länsipuolelta
Livikönlampien, Vasanlyömäpäänojan ja Palovangan kautta Kotakönkäälle.
Tämän päivän reitti kulki koko ajan puron varsia ja notkelmia, joten
tunturimaisemia ei olisi voinut pahemmalti ihailla. Eikä pilvisyyden ja
ajoittaisen sateen takia olisi voinut paljoa ihailla muuallakaan.
Taukopaikalla sateen tauottua katsoin taas sitä mittaria. Nyt se
yllätti jälleen, +8 astetta. Kylmä kyllä oli ja lapaset piti kaivaa
rinkan pohjalta. Siinä vaan aiempina päivinä tuli päiviteltyä, että
taas on paljon turhaa tavaraa mukana - kuten käsineet. En tiedä
vieläkään tuon mittarin tarkkuudesta - sattaa vaikka näyttää ihan
oikein.
Perjantai olikin sitten viimeinen päivä tunturissa. Aamupuuron jälkeen
pakkasimme keventyneet rinkkamme ja läksimme tarpomaan Hikiojan vartta
kohti Kiilopäätä. Tarkoitus oli ruokailla polun varrella Kuutamokurun
läheisyydessä, mutta kyseisen paikan purossa ei virrannut tippaakaan
vettä, joten koukkasimme Niilanpään alapuolella olevan poroerotuspaikan
vieressä kulkevalle purolle. Tulipahan tehtyä pieni mutka, mutta ehkäpä
siten sai täydet 100 kilometriä rikki tällä vaelluksella. Olivat sitten
tehneet näemmä jälkeen viime reissun portaat Kiilopäälle eräkeskuksen
suunnasta. Olihan niitä pitkin mukava köpötellä alas ja eroosioherkkä
tunturin rinne säästyy.
Kiilopään eräkeskuksessa oli ihan mukava saunoa reissun rasitukset
pois. Koko reissulla ei tehty yhtään pahempaa suunnistusmokaa ja
muutenkin kaikki meni melkein alkuperäissuunnitelmien mukaan - mitä nyt
yksi pikkumuutos reittiin tehtiin (Livikönlammit). Melkeimpä olisi
tehnyt mieli lähteä uudelle kierrokselle.
Paluumatkalla kotiin yövyimme Kuusamossa ja Kuopiossa piti tietysti
käydä 'Kuopio tanssii ja soi' -tapahtuman tanhuesitystä katsomassa.
Alla on vielä muutamia kuvia reitiltä päivittäin ryhmiteltyinä:
Joen ylitys (Kulasjoen latvoja) lauantai-iltana Luulammen ja
Taajoslaavun välillä sekä ensimmäinen telttapaikka
. . 
Sunnuntaina Taimenlampi taustalla ja pieni lampi ennen Suomujokea.
. 
Riekko polun varrella ja Suomujokea Porttikosken kohdalla:
. 
Porttikosken leiri ja kämppä Suomujoen varrella:
. 
Maanantain Sotavaaranojan ylitys ja ruokatauko:
. 
Tiistain kuvia Paratiisikurusta:
. 
Ukselmapää:
Pirunportista pari kuvaa:
.
Keskiviikkona maisemakuva Riitelmäpään rinteeltä ja Sokostin reunalta:
. 
Sokostin huipulla:
. 
Tauko Jaulutuskurussa ja Luirojärven rantakuva:
. 
Torstain Luirojärven sumua ja tauko Vasanlyömäpäänojalla:
. 
Kotaköngäs torstai-iltana:
Perjantain kuvia:
Kurjenkanervia - taustalla Rautulampi. Näkymä Kiilopään huipulta
Sokostin suuntaan.
. 
Tästä voi klikata maaliskuun 2002
hiihtolomakuviin.
... 