Saariselkä huhtikuussa 2004 (17.4. - 24.4.2004)
Olimme käyneet juuri edellisenä jouluna samaisessa paikassa. Nyt
kuitenkin päätimme tehdä matkan lentäen. Oli nimittäin vähän kurja
autokeli silloin paluumatkalla. Finnairin hinnat olivat varattaessa
sellaiset, ettei oikeastaan enää kannatakaan ajaa omalla autolla, jos
vaan yhtä edullisina pysyvät. Toisaalta oma auto tuo tietynlaista
vapautta paikallisiin menoihin.
Sunnuntaina ja maanantaina lämpöasteita oli kait lähemmäs kymmenen.
Keli oli sen mukainen. Sunnuntaina hiihdimme ainakin 20 kilometriä.
Pitoa kyllä sai laittamalla liisteriä reilusti. Maanantaina ajoittain
vähän tihkutteli vettäkin. Silloin katsoimme parhaaksi jättää hiihdot
aamupäivään ja käydä iltapäivällä jalan Kaunispäällä.
Tiistaina oli sitten todellinen talvipäivä. Lunta satoi ainakin 20
senttiä, vähän tuulikin ja pakkasta oli muutama aste. Olimme tietysti
innoissamme noiden loskakelien jälkeen. Karu totuus hiihtokelin suhteen
paljastui heti ensi metriltä. Liisteriä ei oikein saanut kunnolla
kokonaan pois pohjasta ja muutenkin lumi tarttui pohjaan koko suksen
matkalta. Luistoa ei ollut ollenkaan. Onneksi Laanilan kohdalla oli
mainos suksihuollosta. Olimme ajoissa liikkeellä ja saimme suksemme
heti huoltoon. Luistoparafiinit pohjaan ja lyhyt pätkä pitoa keskelle.
Päivä oli kuin uudesti syntynyt. Luisto oli hyvä vaikka uutta lunta
satoi koko päivän (mitä nyt iltapäivänä ajoittain vähän tökki).
Hiihdimme Ahopäiden kautta Kiilopäälle ja sieltä Luulammen ja Rumakurun
kautta takaisin mökille.
Keskiviikkona urakoimme Kaunispään huipun kautta Joikun kodalle
mehulle. Sieltä edelleen Moitakuruun ja Vellinsärpimään. Emme arvanneet
enää kuitenkaan jatkaa Vellinsärpimästä Taajoslaavun suuntaan vaan
palasimme suorinta reittiä Saariselälle.
Torstaina sensijaan suuntasimme uudelleen Vellinsärpimään ja hiihdimme
sieltä Taajoslaavulle. Lumimyräkän jälkeen kukaan ei ollut poikennut
vielä Taajoslaavulle, joten saimme aukaista loppupään ladun (muutama
sata metriä). Olipa sitten rauhallista paistella makkaraa laavulla
nuotiolla. Poroja näkyi lähellämme kuopimassa ja ilma oli keväisen
aurinkoinen. Pois hiihtäessämme tuli jo muutama muukin vastaan
aukaisemaamme latua Taajoslaavulle. Kiersimme vielä Luulammen ja
Kiilopään kautta mökille.
Perjantai oli lomamme viimeinen päivä ja päätimme lähteä Ahopäiden
kautta Kiilopäälle ensialkuun. Keli oli hyvä ja niimpä suuntasimme
sieltä vielä Rautulammelle yläkautta tunturien yli. Täällä oli
mielestämme lomamme hienoimmat maisemat. Aurinko paistoi, puhdasta
lunta oli kaikkialla ja tuultakaan ei ollut kuin nimeksi. Rautulammella
syötiin eväät ja paluumatka hiihdettiin osin jo tuttuja reittejä
Luulammen ja Rumakurun kautta yläreittiä Saariselälle. Saariselällä
kävimme ostamassa poronkäristyseväät mökille iltasyömisiksi. Tälle
päivälle taisi tulla kaikkiaan noin 40 kilometriä hiihdettävää. Keli
oli kuitenkin hyvä ja maisemat komeat, joten rasitus taisi mennä
kokonaan nautinnon puolelle.
Lauantai olikin sitten varattu paluumatkalle. Onneksi Eskelisen bussin
reitti lentokentälle meni melkein mökin vierestä.
Kulmakurun reitti jäi hiihtämättä tällä lomalla. Eivät olleet
viitsineet avata sitä jostain syystä enää tiistain lumimyräkän
jäljiltä. Onneksi paluulennolla näimme koko kulmakurun ja sen maisemat
ilmasta käsin. Olivat ne ihan hienoja näinkin.
Tässä muutama kuva viikolta.
Suksien tutkiskelua sunnuntaina vesikelissä ja latu Hirvaskurussa.
. . 
Pälvinen Kaunispään rinne maanantaina.
Tiistaina tuiskutuulessa jossain Kiilopään ja Luulammen välillä.
Riekko keskiviikkoaamuna ladun varressa ja aurinkoinen näkymä
Kaunispään rinteeltä.
. . 
Torstai aamun kuva mökin ikkunasta (jänis) ja iltahämärän kuva (kettu)
myöhemmin viikolla samasta paikasta - Eläimiä riittää.
. . 
Taajoslaavun ohi kulkeva joki ja Taajoslaavun nuotio.
. . 
Torstain kuva taas reitillä Luulampi Kiilopää.
Perjantain kuvia tunturista. Taustalla Nattaset ja toisessa kuvassa
laskua Rautulammen suuntaan (Sokostia kaukana horisontissa).
. . 
IIsakkipään rinteeltä Kiilopään suuntaan.
... 